Excuse me:

Tämän viidentoista minuutin rykäisyn tuntikaupalla hierottu versio löytyy Kritiikistä numero VIII, joka lienee vuoden 2013 kesänumero. Kiitos Nuori Voima.

maanantai 10. marraskuuta 2014

 
Suomen albumilistan ykköseksi kohonnut Hector on Niko Peltoselle vaikea tapaus.

NYT JÄNNITTÄÄ ETTÄ MIKSI

Laulaja on julkaissut Peltosen mielestä sekä suomipopin valioyksilöitä että kauheaa soopaa.

ERIKOOSTA

Nyt toimittaja selvittelee ajatuksiaan Heikki Harmasta.

HECTORISTAKO ON KYSE VAI HEIKKI HARMASTA?
Olennaista Hectorissa on tämä: hän on sekä stereotyyppi että erikoistapaus.



JOHNNY ROTTEN, PAULA KOIVUNIEMI, ARTO NYBERG, RUMBA?



Hänet voisi lähettää avaruuteen esimerkkinä suurten ikäluokkien suomalaisedustajasta.



VANHEMPANI KUULUVAT SUURIIN IKÄLUOKKIIN, HECTOR EI KUULUNUT HEIDÄN SÄVELRADIOONSA



Juha Itkonen voisi kirjoittaa hänen vaiheisiinsa perustuvan 500-sivuisen romaanin.



NIIN VOISI, KOSKA KIRJOITTAJA JA ITKONEN EDUSTAVAT SAMAA TYHJYYDEN KÖYHYYTTÄ



Hän on kuunnellut rokkenrollia töölöläisissä kellareissa ensimmäisten teini-ikäisiksi määriteltyjen joukoissa, radikalisoitunut ja vastustanut sotaa, löytänyt “henkiset arvot” ja “sisäavaruuden”, vieraantunut kylmän sodan viimeisten kuolinkouristusten pyörteissä, tehnyt voittoisan paluun kahdellakin eri nousukaudella ja päätynyt lopulta haikean idealismin ja nihilistisen elämänpettymyksen maisemiin uudella Hauras-levyllään.

SAA OLLA AIKA IKÄVÄ IHMINEN JOKA KUITAA YHDEN IHMISEN URAN NÄIN


Keskimääräinen Hector-fani ei ehkä ole tarkemmin analysoinut fanituksensa syitä, mutta minä esitän valistuneen arvauksen: suureellisen patetian ja myötähävettävän banaliteetin yhdistelmä viehättää suomalaista.



VOIKO KUKAAN KÄSITTÄÄ MISTÄ MIES PUHUU?

Sekin on dialektiikkaa.

MIKÄ ON?



Suomessa ei saisi luulla olevansa kukaan, mutta kyllä suomalaisetkin kaipaavat isoja elkeitä ja nyyhkyttävät varsinkin laskuhumalassa.



NIINKU ETTÄ MITÄ?

Hector on sijaiskärsijä, joka onnistuu meidän hyväksemme ja mokaa itsensä meidän puolestamme. Häneltä odotetaan kohtuutonta ääripäihin venymistä, ja tavalla tai toisella hän on aina kyennyt siihen.

EIH.

John Lennonin kammottava peilikuva
Eräänä taannoisena aamuna löysin Facebookista linkin Hectorin uuteen singleen Jos lehmät osais lentää, joka osoittautui käännökseksi The Days of Pearly Spencer -klassikosta.
Hiljaiseksi veti.
Tukkoinen eurohevisoundi oli kaivettu jostain myrkkyelementtitalon pyörävaraston homeisimmasta nurkasta. Alkuperäisen biisin juhlava pessimismi oli kääntynyt lannistuneeksi sarkasmiksi vanhan hipin tuhoutuneiden unelmien raunioilla: Hectorin teksti on kammottava peilikuva Imaginesta, John Lennon katsomassa aamulla peiliin, josta tuijottaa vastaan huonohampainen pääkallo.
Aivan kammottava musiikkiesitys, mutta kun mietin sitä tarkemmin, aloin tuntea myötätuntoa Hectoria kohtaan. Kenties Kari Peitsamon tunnettu väite, jonka mukaan Hectorillakaan ei ole

TÄTÄ EI VOI JULKAISTA TÄMÄN PIDEMMÄLLE



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti